Minä sytytin uuden paperossin. "Luulen, että naittamishulluus on villinnyt koko naissukupuolen", huudahdin hiukan kiivastuneena. "Toissapäivänä Jessica täti kiusasi minua. — Ikäänkuin se häntä liikuttaisi!"
Judith nauroi ja nimitti minua tyhmeliiniksi.
"Miksi?" minä kysyin.
"Siksi, ettei sinussa ole temperamenttia."
Se oli tyhmästi sanottu; se ei ollut mikään vastaus. Sen minä sanoinkin hänelle. Hän vastasi, että hän oli minua paljon vanhempi ja tiesi enemmän. Minä huomautin, että hän oli paljon nuorempi.
"Montako sydämentykytystä sinulla on ollut elämässäsi — oikeita rajuja, hillittömiä sydämentykytyksiä — ikuisuuksia yhden tunnin rajojen sisäpuolella?"
"Tuon sinä olet lukenut jostakin Blaken teoksesta", minä mutisin.
"Sen tiedän. Vastaa kysymykseeni!"
"Se on tyhmä kysymys."
"Eikä ole. Kun vastedes näet kapalolapsen, jota työnnetään lastenvaunuissa, niin paljasta kunnioittaen pääsi!"