Minä mutisin vastaukseksi, että olin tuntenut rouva Mainwaringin monta vuotta.
"Te tunnette epäilemättä hänen onnettoman tarinansa?"
"Olen kuullut hänen puhuvan siitä", minä sanoin.
"Silloin te varmaankin olette yhtä kummastunut kuin hänkin nähdessänne minut täällä tänään. Tahtoisin kernaasti vakuuttaa teille, joka nyt tässä edustatte hänen ystäviään ja seurapiiriään ja muuta sentapaista, aivan niinkuin olen vakuuttanut hänellekin, etten ole ottanut tätä askelta, ennenkuin olen vakavasti rukoillut ja neuvotellut Kaikkivaltiaan kanssa."
Minä en suinkaan ole mikään ahdasmielinen pietisti, mutta minusta on mautonta puhua kevytmielisesti kaikkivaltiaan Jumalan neuvoista.
Jäykistyin kuullessani nämä ruikuttavalla äänellä lausutut sanat.
"Epäilemättä teillä on painavat syyt, miksi nyt taas ilmestytte hänen elämäänsä", minä sanoin.
"Minulla on siihen maailman paras syy", hän vastasi silitellen poskipartaansa, "se nimittäin, että minä olen kristitty."
Hän miellytti minua yhä vähemmän.
"Uskallanko kysyä, onko se myös ollut syynä siihen, että olette pysytellyt poissa kaikkien näiden vuosien aikana?"