"Minä tiedän, että teille on sattunut jokunen luokka, joka tuottaa teille hankaluuksia", hän jatkoi.
Silloin minä säpsähdin. Hänen olettamuksensa loukkasi minua syvästi.
"Ei nyt ole kysymys kykenemättömyydestäni", minä keskeytin.
"Mistä sitten on kysymys?"
"Isoisäni, kaksi setää, kaksi serkkua ja eräs palvelija hukkuivat pari päivää sitten Välimereen", vastasin minä tyynesti.
Sittemmin olen ymmärtänyt, miten kyynillisesti annoin hänelle tämän tiedon. Esimieheltäni jäi suu auki.
"Otan vilpittömästi osaa suruunne", hän vihdoin sanoi.
"Kiitos!" sanoin minä.
"Kauhea tapaturma. Eipä ihme, että olette suunniltanne. Kamalaa! Kuusi ihmishenkeä! Kolme sukupolvea!"
"Niin juuri", minä sanoin. "Kolme sukupolvea minun perhettäni kuin lakaistu pois maailmasta. Siten minä nyt olen suvun päämies."