"Regent's Parkin seutuvilla", vastasin minä. Tiesin varsin hyvin, ettei tämä tieto tehnyt häntä paljoa viisaammaksi.
Annoin kuskille osotteen kattoluukun läpi.
"Minä vien teidät mukanani kotiini täksi yöksi", sanoin ankarasti. "Minulla on erinomainen ranskalainen emännöitsijä, joka saa pitää huolen teistä. Ja ellemme huomiseen mennessä ole saaneet käsiimme kirottua n.k. sulhastanne, ei se missään tapauksessa ole englantilaisen poliisin vika."
Hän laski pienen likaisen kätensä minun kädelleni. Se oli hyvin pehmeä ja viileä.
"Te olette vihainen minulle. Miksi?"
Minä siirsin pois hänen kätensä.
"Noin te ette saa tehdä", selitin minä. "Ei, minä en ole ollenkaan vihainen teille. Mutta toivon, että käsitätte, että tämä tapaus on ainoa laatuaan."
"Mitä merkitsee ainoa laatuaan?" kysyi Carlotta, kompastuen vaikeisiin sanoihin.
"Se merkitsee, ettei tällaista koskaan ennen ole tapahtunut eikä — kuten hartaasti toivon — koskaan enää ole tapahtuva."
Hän oli kääntänyt kasvonsa minuun päin. Alahuuli vapisi hiukan.
Koirankatse loisti taas ihmeellisistä silmistä.