"Sanalla sanoen", minä lopetin, "teille hankitaan sellaiset vaatteet, jommoisia hienot naiset käyttävät."
Hän aukaisi kirjan ja etsi sieltä korean kuvan, joka esitti naishenkilöä. Naisella oli yllään vaaleanvihreä, kultareunuksinen tunikka, jossa oli punaiset hihankäänteet ja punainen vyö. Tunikan alla hänellä oli ruusunpunainen alusleninki, jonka hihat riippuivat nilkkaniveleen saakka. Päässään hänellä oli punainen hattu, jota koristivat valkeat neilikat ja muratinlehdet.
"Tuollaisen puvun minä tahdon", selitti Carlotta.
Ihmettelin itsekseni, minkälainen väriaisti rouva Mc Murraylla mahtoi olla, ja vapisin. Koetin varsin lempeästi selittää Carlottalle, miksi sellaista pukua on sopimaton käyttää Lontoon kaduilla; mutta makuasioista on turha keskustella, ja minä näin, että sain hänet vain puolittain vakuutetuksi. Hän on esteettisen kasvatuksen tarpeessa.
Hän on hyvin tottelevainen. Kun käskin hänen mennä ulos Antoinetten luo, meni hän heti paikalla ja vastaanväittämättä. Minun täytyy asettaa hänelle kuntoon yksi huone lisää; täällä hän ei voi oleskella. Toistaiseksi hän myös saa syödä huoneissaan. En voi loukata ihmeteltävää Stensonia aterioimalla Carlottan seurassa, niin kauan kuin tyttö on puettuna tuohon kevytmieliseen aamupukuun. Sitäpaitsi Antoinette on kertonut minulle, että lammas raukka itämaalaiseen tapaan syö lihaa sormineen. Mutta koska hän luultavasti koko elämässään ei koskaan ole istunut ruokapöydässä kenenkään seurassa, ei häntä voi loukata se seikka, ettei hän saa istua ruokapöydässä minun seurassani. Hänen täytyy kuitenkin oppia kristillisiä pöytätapoja yhtä hyvin kuin estetiikkaa; sen lisäksi monta muuta seikkaa.
Rouva Mc Murray saapui tuoden mukanaan mittanauhan, lyijykynän ja muistiinpanokirjan.
"Ensiksikin", ilmoitti hän, "minun täytyy mitata hänet joka puolelta. Sitten menen hankkimaan hänelle päällysvaatteita, ja huomenna me vietämme koko pitkän päivän kauppaliikkeissä. Onko teillä mitään sitä vastaan, että käytän osan sadasta punnasta ajamiseen?"
"Ottakaa vaunut ja kuusi hevosta, hyvä rouva Mc Murray", sanoin minä.
"Se on Carlottasta epäilemättä hauskinta."
Lähetin hakemaan Carlottaa ja esitin hänet. Hämmästyksekseni hän ei ollenkaan esiintynyt ujosti, vaan pyysi erinomaisen kohteliaasti vierastaan tulemaan hänen huoneeseensa.
Kun rouva Mc Murray tuli takaisin saliin, ei hänen ilmettään voi sanoin kuvailla.