"Te ette voi aavistaakaan, mitä merkitsee, että on ostettava kaikki, mitä nainen tarvitsee", sanoi rouva Mc Murray.
Minä vastasin, että spekulatiivinen filosofia herätti minussa suurta kunnioitusta.
"Nuppineula-arkista aina teatterivaippaan saakka", jatkoi hän.
"Minä pelkään, hyvä rouva Mc Murray, etteivät naisen tarpeet rajoitu teatterivaippaan", sanoin minä. "Kunpa ne sen tekisivätkin!"
Hän nimitti minua kyynikoksi ja meni.
Tänä aamuna Carlotta tuli sisään ja keskeytti työni.
"Tahtooko Seer Marcous tulla minun huoneeseeni katsomaan kaikkia kauniita tavaroitani?"
Kesäpuserossaan ja yksinkertaisessa hameessaan hän oli niin kainon näköinen kuin mikä maalaisneitonen tahansa. Hän pani päänsä vähän kallelleen. Sillä hetkellä olin isällisellä tuulella ja suostuin armollisesti.
Mies ei löydä sanoja kuvaillakseen sitä hetaleiden paljoutta, joka täytti tämän huoneen. Jos missä ei ollut vaatteita, oli siinä kosolta tyhjiä pahvikoteloita ja käärepapereita. Antoinette seisoi nurkassa ja katseli kauhistusta tylsämielinen hymy kasvoillaan. Minä olin ääneti kuin kala katsellessani näitä salaperäisiä esineitä. Carlotta asetteli päähänsä hattuja. Hän näytteli minulle kiiltonahkakenkiä. Hän levitteli katseltavikseni puseroita ja alushameita, kunnes silmiäni koski. Lopuksi hän heilutteli jotakin kädessään.
"Sanokaa minulle; pitääkö minun käyttää tällaista; rouva Mc Murray väittää, että kaikki naiset käyttävät sitä. Mutta Alexandrettassa meillä ei koskaan ole sellaista ja se vain koskee."