Tuon tyhmän olennon silmissä on jotakin, jota en voi vastustaa. Hän pisti inhottavan palasen suuhuni — se oli aivan liian tahmeaa, jotta olisin voinut ottaa sitä käsiini — ja nuoleskeli sitten nauraen sormiaan.
Menin takaisin huoneeseeni. Minua vaivasi epämieluisa tunne siitä, että olin pannut arvokkuuteni alttiiksi.
Toukok. 29 p.
Lähetin hänelle sanan, että hän saisi tulla minun kanssani ajelemaan iltapäivällä. Hänen tuli olla valmiina kello kolme. On terveellistä hänelle, että hän oppii pitämään meidän yhteisiä huviretkiämme harvinaisina tapahtumina, joita hän ikävöiden odottaa. Yleensä hän saa tehdä kävelynsä Antoinetten seurassa — ainakin vastaiseksi — kuten hän teki eilenkin.
Kello kolme Stenson ilmotti minulle, että vaunut odottivat.
"Menkää sanomaan neidille!" käskin minä.
Parin kolmen minuutin kuluttua Carlotta tuli alas. En koskaan elämässäni ole ällistynyt niin. Puhkesin moniin erikielisiin hämmästyksen huutoihin. En milloinkaan — en näyttämöllä enkä näyttämön ulkopuolella — ole nähnyt mitään hänen vertaistaan. Posket olivat valkeiksi puuteroidut, huulet helakanpunaiset, kulmakarvat ja silmäripset sysimustat. Korvissa riippuivat suunnattoman suuret korvarenkaat. Hän astui huoneeseen voitonriemuisen näköisenä, ikäänkuin olisi hän tahtonut sanoa: "Katso, miten hurmaavan ihana minä olen!"
Kun hän näki säikähtyneen katseeni synkistyivät hänen kasvonsa. Kun käskin hänen mennä ylös peseytymään, alkoi hän itkeä.
"Älkää Herran tähden itkekö", huudahdin minä, "silloin teidän kasvonne pian ovat kuin taivaankaari."
"Minä tein sen ollakseni teille mieliksi", hän nyyhkytti.