Tiedän, että minun olisi pitänyt ottaa ehdotus harkintani alaiseksi, mutta luulen, että arvostelukyky — elintäni vaivaa kroonillinen tulehdus. Tämä elin vastusti Carlottan ja Pyhän Birgittan Pienten Sisarten yhteensaattamista.
"Minkälainen hän mahtaakaan olla?" kysyi vanha herra kummastelevan näköisenä.
"Olisiko teistä vaikeaa nähdä hänet?" kysyin minä.
"Olisi", sanoi hän hiljaa. "Olisi kyllä. Ehkä se saattaisi minut lähemmäksi onnetonta poikaani. Hän tuntuu minusta olevan niin kaukana."
Minä soitin ja lähetin noutamaan Carlottaa.
"Ehkä on parasta, ettette sano kuka olette", huomautin.
Kun Carlotta astui sisään, hän nousi seisomaan ja katseli tyttöä — oi, niin surumielisesti.
"Tässä, Carlotta", sanoin minä, "on eräs ystäväni, joka tahtoisi tutustua teihin."
Carlotta lähestyi kainosti ja ojensi kätensä vieraalle. Nähtävästi hän tahtoi käyttäytyä mahdollisimman hyvin. Kiitin taivasta, että hän oli kohdistanut ihomaalauskokeensa minuun eikä johonkin vieraaseen.
"Pidättekö — pidättekö Englannista?" kysyi vanha herra.