"Voi paljon, hyvin paljon! Kaikki ihmiset ovat niin hyviä minulle. Se on ihana maa."
"Se on maailman paras maa nuorelle ihmiselle", sanoi vieras.
"Onko?" kysyi Carlotta lapsellisen yksinkertaisesti.
"Kaikkien paras."
"Mutta jos on vanha — eikö se ole hyvä silloinkin?"
"Silloin ei mikään maa ole hyvä."
Vanha herra huokasi ja sanoi jäähyväiset. Minä saatoin hänet ulos.
"En tiedä, mitä sanoisin, Sir Marcus. Hän tekee minuun ihmeellisen vaikutuksen. Niin paljon suloista viattomuutta en ollut odottanut. Poikani tähden tahtoisin kernaasti ottaa hänet huostaani — mutta hänen äitinsä ei tiedä asiasta mitään muuta, kuin että hän on poissa. Siitä koituisi hänelle kuolema."
Kyyneleet vierivät pitkin vanhan herran poskia. Tartuin hänen käteensä.
"Minun kattoni alla ei häntä ole mikään paha kohtaava", sanoin minä.