Carlotta odotti minua salissa. Hän katseli minua ymmällään ja surkean näköisenä.
"Seer Marcous?"
"No?"
"Pitääkö minun mennä naimisiin hänen kanssaan?"
"Mennä naimisiin kenen kanssa?"
"Tuon vanhan herran. Jos te sanotte, että minun täytyy, niin kai minun on pakko tehdä se. Mutta ei minua juuri haluta mennä naimisiin hänen kanssaan."
Tarvitsin pari minuuttia asettuakseni hänen itämaalaiselle käsityskannalleen. Tämän mukaan ei mikään nainen voinut astua miehen eteen, ellei hän ollut tarkotettu tämän miehen tulevaksi morsiameksi. Pidän toisinaan hyödyllisenä pelottaa Carlottaa — kasvatustarkoituksessa.
"Tiedättekö, kuka tuo vanha herra oli?" minä kysyin.
"En."
"Hän oli Harryn isä."