Kun näin hänen istuvan siinä hilpeästi jutellen sohvannurkassa, jalat allaan ja ihana kullanpunainen tukka loistaen lampunvalossa, huomasin äkkiä, miten nainen kaunistaa huonetta — miten todella koristeellinen hän voi olla.
Minun täytyy luopua eräästä pahasta tavasta, joka minulla on — siitä nimittäin, että vaivun mietteisiini, niin etten tiedä, mitä ympärilläni sanotaan. Heräsin taas todellisuuteen kuullessani Pasqualen sanovan:
"Vai niin — te aiotte mennä naimisiin englantilaisen kanssa? Se on siis päätetty?"
"Tietysti", nauroi Carlotta.
"Onko teillä jo selvillä, minkä näköinen hänen pitää olla?"
Minä näin miten tunnoton Don Juan vaistomaisesti pöyhisteli kuin riikinkukko.
"Minä menen naimisiin Seer Marcouksen kanssa."
Tähän hänen tiedonantoonsa ei sisältynyt pilaa eikä myöskään toivomusta, hän ikäänkuin vain totesi päätetyn asian. Hetken ajan vallitsi kuolon hiljaisuus. Pasquale, joka juuri oli raapaissut tulta tulitikkuun sytyttääkseen paperossinsa, tuijotti minuun ja antoi tulen polttaa sormenpäitään. Minä tuijotin mykkänä Carlottaan. Mikä suunnaton julkeus!
"Olen pahoillani, että minun täytyy väittää teitä vastaan", sanoin minä vihdoin hiukan happamesti, "mutta sitä te ette suinkaan tee!"
"Enkö mene naimisiin teidän kanssanne?"