"Ette suinkaan."
"Ah!" sanoi Carlotta pettymystä ilmaisevalla äänellä.
Pasquale nousi seisomaan, iski yhteen kantansa, pani käden sydämelleen ja kumarsi syvään.
"Tahdotteko ottaa minut tuon kivipatsaan asemesta?"
"Kernaasti", sanoi Carlotta.
Minä otin Pasqualea käsivarresta. "Älä Herran tähden laske leikkiä hänen kanssaan! Hän ymmärtää pilaa suunnilleen yhtä hyvin kuin esihistoriallinen luolaihminen. Hän luulee, että sinä aivan tosissasi olet tehnyt hänelle naimatarjouksen."
Pasquale kumarsi hänelle vielä kerran.
"Te kuulette, mitä herra Graniitti sanoo? Hän kieltää meitä solmimasta tätä liittoa. Jos minä naisin teidät ilman hänen suostumustaan, nylkisi hän minut elävänä, pistäisi minut kiehuvaan öljyyn ja lukisi minulle ääneen 'Renessanssin Moraalin Historiaa'. Pelkään, ettei asia käy päinsä."
"Minä en siis mene naimisiin hänenkään kanssaan?" kysyi Carlotta ja katsoi minuun.
"Ette!" tokasin minä. "Teidän ei tarvitse mennä naimisiin kenenkään kanssa. Teitä näyttää vaivaavan naimahulluus. Ei täällä Englannissa mennä naimisiin tuolla tavalla. Ensin mietitään asiaa pari vuotta, ja sitten solmitaan järkevä, hurskas, kunnioitettava liitto."