"Naidaan hitaasti ja kadutaan nopeasti", pisti Pasquale väliin.
"Aivan niin", vastasin minä. Ja kääntyen Carlottan puoleen jatkoin: "Te ette mene naimisiin kenenkään kanssa, ennenkuin olette oppinut ymmärtämään pilaa."
"Mitä te sillä tarkotatte?" kysyi Carlotta.
"Herra Pasquale kysyi, tahdoitteko mennä naimisiin hänen kanssaan. Hän ei tarkoittanut sitä. Se oli vain pilapuhetta. Se oli hirveän lystikästä, ja teidän olisi pitänyt nauraa."
"Siis minun aina pitää nauraa, kun joku herra kysyy, tahdonko mennä naimisiin hänen kanssaan?"
"Niin paljon kuin jaksatte", sanoin minä.
"Miten kummallisia täällä Englannissa ollaan", Carlotta huokasi.
Minä hymyilin, sillä en tahtonut tehdä häntä onnettomaksi ja olin ehkä lausunut ajatukseni käsittämättömällä tavalla.
"No, kun oikein olette oppinut tuntemaan englantilaisia tapoja, koetan hankkia teille kunnon miehen. Nyt on parasta, että menette nukkumaan."
Hän poistui täysin lohdutettuna. Kun ovi oli sulkeutunut hänen jälkeensä, katsoi Pasquale minuun ja pudisti päätään.