"Ehkä. Tahdotko, että opetan sinutkin?"
"Sinun pitää tyyntyä, hyvä Judith", huomautin minä. "Sinä olet elänyt liian vauhdikkaasti viime aikoina ja näytät väsyneeltä."
"Se on vain matkan syy", vastasi hän.
Olen varma, että se johtuu elämästä, jota hän on viettänyt ja johon hän on tottumaton. Judithilla ei ole vankka terveys, eikä valvominen ja ainainen juhliminen sovi hänelle. Hän on laihtunut ja hänen silmäinsä ympärys on tumma, ja hänen kasvoissaan on piirteitä, jommoisia ainoastaan ruumiillinen rasittuminen uurtaa. Aioin selvittää tämän hänelle seikkaperäisesti, sillä pidän, että on edullista naiselle, jos hänellä tällaisissa asioissa on rehellinen neuvonantaja, mutta hän keskeytti minut tehden kärsimättömän kädenliikkeen.
"Kas niin! Kas niin! Kerro minulle, mitä olet tehnyt täällä.
Kirjeistäsi en saanut paljoakaan tietää."
"Pelkään", sanoin minä, "että olen huono kirjeiden kirjottaja."
"Minä luin jokikisen kirjeen kymmenen kertaa", sanoi hän.
Suutelin kiitollisena hänen kättään. Sitten nousin seisomaan, sytytin paperossin ja kävelin kerran edestakaisin huoneessa. Judith levitteli hameitaan ja asettui mukavasti istumaan sohvatyynyjen keskelle.
"No, mitä rikoksia olet tehnyt viime viikkojen aikana?"
Kiertelevä soittoniekka vingutteli "Lemmen Suloista Unelmaa" alhaalla ravintolassa. Minä vedin nopeasti ikkunan kiinni.