Sovinnaisten tapojen noudattaminen merkitsee vain, että osaa käyttäytyä hyvin. Sentähden tahdon koettaa valaa hiukan sovinnaisuutta Carlottan mieleen — käytän "mieli"-sanaa toisen sopivamman puutteessa. Tällaisen toimenpiteen kautta säästyn tulevista ikävyyksistä.
Kutsutin Carlottan luokseni.
"Carlotta", minä sanoin, "aion viedä teidät mukanani Hyde Park'iin näyttääkseni teille englantilaisen ylhäisön puettuna parhaisiin vaatteisiinsa ja käyttäytyen parhaansa mukaan. Teidän täytyy esiintyä samalla tavalla kuin hekin."
"Parhaissa vaatteissani?" huudahti Carlotta, ja hänen kasvonsa kirkastuivat.
"Kaikkein parhaissa. Joutukaa nyt!"
Minä hymyilin. Hän juoksi ulos huoneesta ja ilmestyi uudelleen uskomattoman lyhyen ajan kuluttua kaula ja käsivarret paljaina, puettuna samaan iltapukuun, joka lauantaina oli tuottanut hänelle niin paljon huolta.
Minä karkasin pystyyn. Ei käy kieltäminen, että hän oli hämmästyttävän kaunis. Niin, hän oli huolestuttavan kaunis. Minusta tuntui melkein vaikealta, että minun täytyi käskeä hänen heti mennä riisumaan puku yltään.
"Olenko minä tehnyt väärin?" hän kysyi ja työnsi lapsenhuulensa törrölleen.
"Olette ehdottomasti", sanoin minä. "Ihmiset kauhistuisivat."
"Mutta lauantai-iltana —" hän alotti.