Judith parkani! Kotimatkalla minä uudestaan selvittelin Carlottalle
Idän ja Lännen eroavaisuutta.
"Seer Marcous", sanoi Carlotta päivällispöydässä — minä näet olen määrännyt, että hän säännöllisesti syö päivällistä minun seurassani; on epäilemättä huvittavaa nähdä hänen kauniit kasvonsa minua vastapäätä ja kuunnella hänen juttuamistaan, jonka minä pidän sopiviin rajoihin kytkettynä, kun Stenson on saapuvilla, siten että minä keskinäisen sopimuksemme mukaisesti (Carlottan suureksi riemuksi) raavin vähäisen suuren nenäni vierustaa — "Seer Marcous, miksi rouva Mainwaring'illa on teidän muotokuvanne makuuhuoneessaan?"
Olen mielissäni, että Stenson ei ollut sisällä. Hänen poissaolonsa pelasti minun hajuelimeni joutumasta häirityksi. Minä selitin, että Englannissa oli tavallista, että naiset kokoilivat miehisten ystäviensä valokuvia ja sitten sopivalla ja sopimattomalla tavalla koristivat huoneitansa näillä.
"Mutta teidän muotokuvanne on näin iso", Carlotta sanoi ja levitti käsivartensa.
"Niin", minä vastasin, "se johtuu siitä, että minä olen niin kaunis."
Carlotta nauroi pakahtuaksensa. Minun erittäin onnistunut pilani sai hänet moneen kertaan päivällisen kuluessa purskahtamaan kaikuvaan nauruun, ja hänen varsinainen, tungetteleva kysymyksensä jäi kaikeksi onneksi unohduksiin.
X LUKU.
Heinäk. 10 p.
Judith ja minä olemme tehneet pienen huviretkemme maalle. Meillä on tiedossamme pieni mitätön asema erään rautatielinjan varrella noin puolentoista tunnin matkan päässä kaupungista; sinne voimme pysähtyä, saada munia ynnä silavaa ravintolassa ja heinäkekoja yksinäisellä niityllä, ja siellä me voimme nauttia näitä miellyttäviä etuja karjalauman seurassa. Judithia viehättävät munat ja silava ja heinäkeot. Minun mielialani filosofinen tyyneys jossain määrin vaimentaa omaa ihastustani.
Hän oli puettuna lemmikin siniseen puuvillapukuun, joka sopii hänen kalpeaan ihoonsa. Hän oli oikein sievän näköinen. Kun minä sanoin hänelle sen, niin hän punastui kuin nuori tyttönen. Olin mielissäni nähdessäni hänet hyvällä tuulella jälleen. Hän on viime aikoina tuntunut synkältä ja mielialaltaan horjuvalta, mikä jossain määrin on häirinnyt keskinäisen suhteemme tavallista tyyneyttä. Mutta tänään hän ei ole osottanut "temperamentin" jälkeäkään. Hän on osottautunut siksi miellyttäväksi, henkeväksi Judithiksi, josta hän tietää minun pitävän, kohtalainen annos keimailua käytöksessään. Lausuipa hän jonkun ystävällisen sanan Carlottastakin. En pitkään aikaan ole viettänyt niin häiritsemättömän miellyttävää päivää Judithin seurassa.