HAMLET.
No niin, mitä hänestä?
GYLDENSTERN.
On huoneisiinsa siirtynyt, sangen pahoinvoipana.
HAMLET.
Juomisestako?
GYLDENSTERN.
Ei, prinssi, pikemmin sappitaudista.
HAMLET. Suurempaa älyä osottaisitte, jos veisitte lääkärille sen sanoman; sillä jos minä hänelle huolluketta määräisin, niin rupeisi ehkä hänen sappensa vaan enemmän kuohumaan.
GYLDENSTERN. Hyvä prinssi, saattakaa puheenne hiukan järjestykseen ja älkää noin hurjasti karatko pois asiastani.
HAMLET.
Olen masea, herraseni; — puhukaa.
GYLDENSTERN. Kuningatar, äitinne, on suurimmassa sieluntuskassa ja lähetti minut luoksenne.
HAMLET.
Terve tultuanne!
GYLDENSTERN. Ei, prinssi hyvä, tuo kohteliaisuus ei ole oikeata lajia. Jos suvaitsette antaa minulle järkevän vastauksen, niin tahdon toimittaa äitinne käskyn; jos ette, niin suokaa anteeksi, että lähden ja katson toimeni päättyneeksi.