ISÄNTÄ. Herra Fenton, jättäkää minut rauhaan; mieleni on raskas; minä heitän kaikki hiiteen.
FENTON.
Mua kuule toki. Hankettani auta,
Niin, kautta kunniani, multa kultaa
Saat sata puntaa yli tappiosi.
ISÄNTÄ. No, tahdon sitten kuulla teitä, herra Fenton; ja lupaan ainakin pitää suuni kiinni.
FENTON.
Tuon tuosta olen sulle uskonut,
Kuin helläst' Anna Paasoa ma lemmin;
Ja hänkin vastannut on rakkauteeni —
Sen verran kuin on hällä siihen valtaa —
Toiveeni mukaan. Hältä kirjeen sain,
Jost' ihmetyksiin juodut, kun sen luet.
Sen pila liittyy niin mun asiaani,
Ett' en voi toista selittää, jos toisest'
En myöskin kerro. Valtaosa siinä
Paksulla Falstaffill' on. Pilan juonen
Sa näet tästä.
(Näyttää kirjettä.)
Katsos, isäntä,
Ens' yönä, juuri kahdentoista jälkeen,
Ihana Anna Hernen tammen luona
Esiintyy keijuiskuningattarena;
Syyn näet tästä. Tuossa pukimessa —
Muut ilveet parhaillaan kun käynniss' ovat —
Hänt' isä vaatii Laihas-herran kanssa
Pois karkaamaan ja Etonissa heti
Vihille käymään; hän on suostunutkin.
Mut katsos, äiti, jok' on kauppaa vastaan
Ja suosii Cajusta, on päättänyt
Ett' tämän samoin tulee ryöstää tyttö —
Kun muissa ilveiss' askaroivat toiset —
Ja viedä kirkkoon, missä pappi vartoo
Ja heidät vihkii; tyttö äidin juoneen
On suostuvinaan ja on tohtorin
Luvannut ottaa. — Nyt on tuuma tämä:
Valkoisiin pukeumaan hänt' isä tahtoo,
Ja näin — tuo Laihanen kun sopivaksi
Näkisi häntä kädest' ottaa — tulis
Hänt' Annan seurata. Mut äiti tahtoo —
Jott' olis tuntomerkit tohtorilla,
Kun kaikilla on siellä valepuvut —
Ett' Annill' oisi vehryt höllä puku
Ja korunauhat päässä liehumassa;
Ja tohtori, kun näkis sopivaksi,
Puristais hänen kättään, jolloin tyttö
Ois suostuvainen häntä seuraamaan.
ISÄNTÄ.
Kumpaako narraa? Äitiä vai isää?
FENTON.
He, kumpaakin, ja seuraa minua.
Mut siinä mutka, miten saada pappi,
Mi keskiyöllä kirkoss' odottaisi
Ja sydäntemme juhlallisen liiton
Siell' avioksi laillistuttaisi.
ISÄNTÄ.
Juonenne käymään pankaa; papin hankin.
Kun tytön saatte, kyllä papin saatte.
FENTON.
Iäti olen sulle kiitollinen,
Ja pikaista et palkkaakaan jää vaille.
(Menevät.)
VIIDES NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus. Huone Sukkanauha-ravintolassa.
(Falstaff ja rouva Reipas tulevat.)
FALSTAFF. Hyvä ihminen, lakkaa jo rupattamasta; — mene nyt; — mikä on sanottu, se on sanottu. Tämä on kolmas kerta, toivon että kolmas toden sanoo. Kas niin, mene nyt. Sanotaan että kolmiluku on hyvä luku sekä syntymiseen, elämänmenoon että kuolemaankin nähden. Mene nyt.
R. REIPAS. Kahleet teille toimitan; ja teen minkä voin hankkiakseni teille parin sarvia.
FALSTAFF. Mene, sanon minä; aika kuluu. Kas niin, pää pystyyn ja sipsuta matkaan.