PAASO. Pimeä on yö. Taivas pilantekoamme siunatkoon! Kukaan ei tarkoita pahaa, paitse paholainen, ja hänet me tunnemme sarvistaan. Tulkaa pois: seuratkaa minua.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Katu Windsorissa.
(Rouva Paaso, rouva Virta ja tohtori Cajus tulevat.)
R. PAASO. Herra tohtori, tyttäreni on vihreässä puvussa; kun näette ajan sopivaksi, niin ottakaa häntä kädestä, ja sitten pois hänen kanssaan kirkkoon, ja tehkää se sukkelaan. Menkää edeltä puistoon; meidän molempain täytyy kulkea yhdessä.
CAJUS. Mine teede, mite minu pite tekde. Adieu!
R. PAASO. Hyvästi, herra tohtori. (Cajus menee.) Miestäni ei varmaankaan niin ilahuta Falstaffin kuritus, kuin häntä suututtaa tyttäreni naittaminen tohtorille. Mutta vähät siitä; parempi vähä toraa kuin paljo sydämmensurua.
R. VIRTA. Mutta missä on Anni ja hänen keijuisparvensa? Ja se walesilainen liekkiö Evans?
R. PAASO. He ovat kaikki piilossa eräässä kuopassa ihan Hernen tammen läheisyydessä, kynttilät peitossa; niillä he, heti kun Falstaff ja me kohtaamme toisemme, yhtäkkiä valaisevat pimeyden.
R. VIRTA. Hän siitä varmaankin pahasti säikähtyy.