R. PAASO. Jos ei säikähdy, niin joutuu pilkaksi, ja jos säikähtyy, niin joutuu vielä suuremmaksi pilkaksi.
R. VIRTA. Kyllä häntä nyt petkutamme oikein tuntuvasti.
R. PAASO.
Petkuttaa mokomaakin riettautta
Ei petost' ole eikä viekkautta.
R. VIRTA.
Jo aika joutuu; tammen, tammen luo!
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Windsorin puisto.
(Sir Hugb Evans ja keijut tulevat.)
EVANS. Tulkka, keijut, sipsutelkka, tulkka, tulkka; ja muistakka mitä teijän pitä tehd; rohkeutt vaa, sen mnää sano; tulkka ny mnuun peräs krooppi, ja ku mnää anna merki, niin tehkä niinku mnää teil sanosi. Tulkka, tulkka, sipsutelkka!
(Menevät.)
Viides kohtaus.
Toinen kohta samaa puistoa.
(Falstaff tulee valepuvussa, pukinsarvet päässä.)
FALSTAFF. Windsorin kello on kaksitoista lyönyt; hetki lähestyy. Nyt, kuumaveriset jumalat mua auttakoot! — Muista, Jupiter, että tulit häräksi Europan tähden; lempi pani sarvet päähäsi. — Oi, kaikkivaltias lempi, joka jossakin määrin tekee luontokappaleesta ihmisen, jossakin määrin ihmisestä luontokappaleen! Tulit niinikään, Jupiter, joutseneksi, lemmestä Ledaan. Oi, kaikkivoipa lempi! Kuinka jumala silloin lähenteli hanhen luontoa! — Ensimmäisen synnin teit raavaan muodossa; — oi, Jupiter, mikä raavasmainen synti! Ja sitten toisen synnin hanhen hahmossa; — aattelehan, Jupiter, mikä hanhimainen synti! — Jos jumalilla on näin kuuma sapso, niin mitä sitte ihmisraukoilla? Mitä minuun tulee, niin olen tässä Windsorin hirvenä, ja lihavin koko tarhassa, luulisin. Suo minulle, Jupiter, vilpoinen kiima-aika; kuka muuten vastaa siitä, jos juoksen rasvani kuiviin. Ken se tuossa tulee? Naaraaniko?