(Rouva Virta ja rouva Paaso tulevat.)
R. VIRTA. Sir John? Oletko siellä, hirviseni? oma uroshirveni?
FALSTAFF. Oma mustasaparoinen naaraaniko? — Satakoon nyt taivaasta perunoita,[21] soittakoon ukkonen "vihreän hameen" nuottia, rakeilkoon sokurikakkuja ja pyryttäköön muskottipähkinöitä; nouskoon myrskynä kiihokkeita; tässä on minun turvapaikkani!
(Syleilee häntä.)
R. VIRTA. Rouva Paaso on mukana, kultamuruseni.
FALSTAFF. Ottakaa osanne minusta niinkuin lahjapeurasta, reisi kumpikin; itse pidän kyljet, lavat saa puistonvartija, ja sarveni testamenttaan miehillenne. Enkö ymmärrä metsästystä, hä? Enkö haasta niinkuin Herne metsämies? Haa! Nyt se Cupido on tunnokas lapsi; hän antaa vahingonkorvausta. Niin totta kuin olen kunnon aave, niin tervetuloa!
(Melua ulkopuolella.)
R. PAASO. Hyväinen aika! Mitä melua?
R. VIRTA. Taivas syntimme anteeksi antakoon!
FALSTAFF. Mitä, mitä se on!