R. REIPAS. Terveisennekö? No, totta totisesti, sen minä teen! Ja kyllä kerron teidän armollenne enemmän tuosta syylästä, kun ensikerran rookaamme, ja vielä muistakin kosijoista.
FENTON. Hyvä vain; hyvästi! Minulla on kova kiire.
(Menee.)
R. REIPAS. Hyvästi, teidän armonne! — Totta totisesti, kunnon ylimys; mutta Anna ei häntä rakasta, sillä minä tunnen Annan mielen siinä kuin joku toinenkin. — Jesta varjele! Mitä olen unohtanut?
(Menee.)
TOINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Paason asunnon edustalla.
(Rouva Paaso tulee, kirje kädessä.)
R. PAASO. Mitä? Olen ihanuuteni juhlapäivinä rakkauden kirjeiltä pelastunut, ja pitääkö minun nyt joutua niiden esineeksi? Katsotaanpas: