HÖLLÖNEN. Neiti Anna, lankoni rakastaa teitä.
LAIHANEN. Niin kyllä, yhtä paljon kuin rakastan mitään naista Glostershiressä.
HÖLLÖNEN. Hän tulee teitä pitämään kuin aatelisnaista.
LAIHANEN. Niin, sen teen; siinä ei piisaa pipit eikä papit, jos ovat esquiren arvoa alemmat.
HÖLLÖNEN. Hän antaa teille sataviisikymmentä puntaa elinkorkoa.
ANNA. Hyvä herra Höllönen, antakaa hänen puhua itse puolestaan.
HÖLLÖNEN. Kiitos, suuri kiitos teille siitä; kiitos siitä hyvästä lohdutuksesta. Hän kutsuu sinua, lanko; jätän nyt teidät.
ANNA. No, herra Laihanen?
LAIHANEN. No, hyvä neiti Anna?
ANNA. Mikä on viimeinen tahtonne?