LAIHANEN. Viimeinen tahtoni! Tuhat tulimmaista, sepä somaa pilaa, totta totisesti! En ole, Jumalan kiitos, vielä testamenttiani tehnyt; en ole niin kitulias olento, Jumalalle ylistys.
ANNA. Tarkoitin kysyä, herra Laihanen, mitä te minusta viimeinkin tahdotte?
LAIHANEN. Totisesti, omasta puolestani, hyvin vähän teistä tahdon, tai en mitään. Isäni ja setäni ovat tämän alkuunpanneet; jos se onnistuu, niin olkoon menneeksi, jos ei, niin onni sille, kelle onni tulee. He voivat teille sanoa, miten asian laita on, paremmin kuin minä. Kysykää isältänne, tuossa hän tulee.
(Herra Paaso ja rouva Paaso tulevat.)
PAASO.
No, herra Laihanen? — Hänt', Anni, lemmi. —
Haa, mitä? Mitä tekee Fenton täällä?
Nuo käynnit ainaiset on mulle loukkaus;
Sanoinhan: pois jo luvattu on Anna.
FENTON.
No, älkää kiivastuko, herra Paaso.
R. PAASO.
Tytöstä, herra Fenton, luopukaa.
PAASO.
Ei teille vaimoks sovi hän.
FENTON.
Mua kuulkaa.
PAASO.
Ei, hyvä Fenton. — Herra Höllönen,
Ja vävy Laihanen, pois tulkaa sisään. —
Mua kärkkyytenne loukkaa, herra Fenton.
(Paaso, Höllönen ja Laihanen menevät.)
R. REIPAS.
Puhukaa rouvan kanssa.
FENTON.
Hyvä rouva,
Näin vilpittömästi kun tytärtänne
Ma rakastan, niin nuhteitten ja kiellon
Ja tapain uhallakin lemmen lippu
Mun nostaa täytyy ilmaan eikä väistää;
Te mulle suokaa suostumuksenne.
ANNA.
Älä, äiti, tuolle narrille mua naita.
R. PAASO.
En aiokaan, paremman tiedän miehen.
R. REIPAS.
Niin, herra tohtorin, mun herrani.
ANNA.
Haudatkaa ennen minut kaulaa myöten[17]
Ja keilasilla pääni murskatkaa.
R. PAASO.
Huoletta vain! — En tahdo, Fenton, olla
En vihamiehenne enk' ystävänne.
Tytöltä kysyn, mitä pitää teistä,
Ja mikä mieli hällä, se myös mulla.
Hyvästi siksi! Sisään hänen täytyy
Nyt mennä, muuten isä häneen suuttuu.
(Rouva Paaso ja Anna menevät.)
R. REIPAS. Tää on minun työtäni, tää. — Mitä, sanoin minä, heitättekö pois lapsenne hupsulle, ja rohtoherralle! Herra Fenton, se on vasta jotakin. — Tää on minun työtäni.
FENTON.
Sua kiitän. Pyydän, tänään Annille
Tää sormus anna. Tuossa vaivastasi.
(Menee.)
R. REIPAS. No, taivas sinua siunatkoon! Hellä sydän hänellä on; nainen voisi juosta tuleen ja veteen noin hellän sydämmen tähden. Mutta soisin sentään että herrani saisi neiti Annan, tai että herra Laihanen hänet saisi, tai, totta jumalauta, että herra Fenton hänet saisi. Teen kaikkien kolmen hyväksi minkä voin, sillä olen sen luvannut ja sanassani tahdon pysyä; mutta eritotenkin herra Fentonin hyväksi. No niin, onhan minulla toinenkin asia, sir John Falstaffille molemmilta rouviltani; voi mua pöllöä, kun näin kuhnailen!
(Menee.)
Viides kohtaus.
Huone Sukkanauha-ravintolassa.
(Falstaff ja Bardolph tulevat.)