VALENTIN. Kuvallisesti?
VILKAS. Kirjallisesti, aioin sanoa.
VALENTIN. Ei hän ole minulle kirjoittanut.
VILKAS. Ei hänen tarvitsekaan: hän panee teidät kirjoittamaan teille itsellenne. Mitä? Ettekö huomaa kujetta?
VALENTIN. En, usko pois.
VILKAS. En sitä teistä usko, en tosiaankaan. Mutta ettekö huomannut hänen totisuuttaan?
VALENTIN. En, toden totta, muuta, kuin että sain pari purevaa sanaa.
VILKAS. Mutta antoihan hän teille kirjeen.
VALENTIN. Niin sen kirjeen, jonka minä kirjoitin hänen ystävälleen.
VILKAS. Ja sen kirjeen hän jätti teille, ja sillä hyvä.