CURTIS. Kuka se niin viluisesti huutaa?
GRUMIO. Jäämöhkäle. Jos et usko, niin voit laskea luikua hartioistani kantapäihin yhtä vikkelästi kuin päästä niskaan. Tule, hyvä Curtis!
CURTIS. Onko herrani rouvineen tulossa, Grumio?
GRUMIO. Ovat, Curtis, ovat. Siis, tulta, tulta! Vettä vain älä siihen vala.[11]
CURTIS. Onko hän semmoinen tulinen torapussi kuin sanotaan?
GRUMIO. Oli, hyvä Curtis, ennen tätä kylmyyttä; mutta tiedäthän, että talvi taltuttaa miehet, vaimot ja elukat, sillä se on kesyttänyt minun vanhan herrani ja minun nuoren rouvani ja minut itseni, Curtis kamraati.
CURTIS. Mene siitä, senkin kolmituumainen narri! Minä en ole mikään elukka.
GRUMIO. Olenko minä sitten vain kolmituumainen? Sinun sarvesi on jalan mittainen, ja minä olen vähintään yhtä pitkä. Mutta tahdotko nyt laittaa tulta, taikka kantelen sinusta rouvallemme, jonka kättä — hän on jo kohta käsillä — tuossa paikassa saat tuntea kylmäksi lohdutukseksi siitä, että olet tulisessa toimessasi vitkastellut?
CURTIS. Mutta, hyvä Grumio, sanohan, mitä maailmalta kuuluu.
GRUMIO. Pelkkää kylmyyttä, Curtis, kaikessa muussa paitse sinun virassasi; siis, tulta! Tee mitä sinun tulee, ja ota vastaan mitä sinun tulee, sillä herrani ja rouvani ovat melkein kuoliaaksi paleltuneet.