GRUMIO. Niin onkin; ja sen saat sinä ja teistä kaikista julkeimmat tuntea, jahka hän tulee kotiin. Vaan mitä tässä joutavia höpisen! — Huuda tänne Natu, Jooseppi, Niku, Vilppu, Valteri, Oluvinen ja kaikki muut; laita että kampaavat sileäksi päänsä, harjaavat siniset nuttunsa ja sitovat kunnollisesti sukkanauhansa; katso että kumartaessaan raapaisevat vasemmalla jalalla ja etteivät millään muotoa koske herrani hevosen häntäkarvaankaan, ennenkuin ovat kättään suudelleet. Ovatko he kaikki valmiit?
CURTIS. Ovat.
GRUMIO. Kutsu ne tänne.
CURTIS. Kuuletteko? Hoi! — Teidän pitää mennä herraamme vastaan, antaaksenne arvoa rouvalle.
GRUMIO. Oo, kylläpä hän ilmankin on arvollinen.
CURTIS. Kukapa ei sitä tietäisi?
GRUMIO. Sinä, näen mä, kun kutsut kokoon väkeä antamaan hänelle arvoa.
CURTIS. Kutsun heitä häntä arvioimaan.
GRUMIO. Hän ei varmaankaan tule heidän kaupiteltavakseen.
(Useita palvelijoita tulee.)