BUCKINGHAM.
Miks, hitto, ryhtyi Ranskan matkalla,
Kuninkaan tietämättä, valitsemaan
Hänelle seuraa? Luetteloon pani
Hän enimmäkseen moiset ylimykset,
Joill' oli siitä suuret menot vain,
Mut vähän kunniaa; vain kirje hältä —
Ei arvon neuvoskuntaa edes kuultu —
Ja lähde matkaan.
ABERGAVENNY.
Kolme ainakin
Ma tunnen suvussani, joilta on
Niin varat huvenneet, etteivät koskaan
He toinnu ennalleen.
BUCKINGHAM.
Oh, moni selkäns'
On taittanut, kun sukukartanonsa
Sälytti sille tätä matkaa varten.
Mit' auttoi turha loisto? Seuraus oli
Vain kurjin kurjuus.
NORFOLK.
Surull' aattelen,
Ett' ei tää rauhanliitto Ranskan kanssa
Tuo sitä, mitä vie se.
BUCKINGHAM.
Joka mies
Sen hirmumyrskyn jälkeen, joka seuras,
Nous haltioihin; omin neuvoinsa
Kaikk' ennustivat, että tämä myrsky,
Jok' ihan rauhan puvun raateli,
Ties äkkirikkoa.
NORFOLK.
Se taimell' on jo:
Jo Ranska, rauhan rikkoen, on pannut
Bordeaux'ssa kauppiemme kalut kiinni.
ABERGAVENNY.
Siks suuko lähetiltä tukittiin?
NORFOLK.
Niin, tieten.
ABERGAVENNY.
Kaunis rauha! Ylen kallis
On ostohinta.
BUCKINGHAM.
Ja tuon kaiken tehnyt
Se arvoisa on kardinaali!