LINCOLN.
Majesteetti,
Niin kysymystä ensin hämmästyin —
Kun tärkeä se on ja seuraukset
Niin kauheat — ett' epäilyksen valtaan
Ma heitin rohkeimmatkin neuvoni;
Kehoitin korkeuttanne sille tielle,
Jot' alatte nyt käydä.
KUNINGAS HENRIK.
Sitten teiltä,
Lord Canterbury, kysyin; tämän tuuman
Te hyväksyitte. Samoin kysyin kaikkein
Tään oikeuston arvomiesten mieltä;
Jokainen nimellään ja sinetillään
Soi suostumuksensa. Siis jatkakaa:
Ei minkäänlainen vastenmielisyys
Kuningatarta kohtaan siihen vaadi,
Vain mainittujen syiden tuimat okaat.
Jos liiton näette lailliseks, niin totta
Kuin olen kuningas, niin ennen hänen,
Katariinan, kuningattareni, kanssa
Tulevat onnen vaiheet jakaa tahdon
Kuin koko luomakunnan lumoovimman
Valion kanssa.
CAMPEJUS.
Armollinen herra, —
Kun kuningatar poikess' on, lie paras
Lykätä toistaiseksi istunto.
Mut sillä aikaa häntä vakavasti
On neuvottava, että peruuttaa
Vetoomisensa Hänen pyhyyteensä.
KUNINGAS HENRIK (syrjään).
Nuo kardinaalit kanssan' ilvehtivät.
Mua tympää metkut nuo ja Rooman vehkeet.
Oi, Cranmer, viisas, taattu palvelijani,[8]
Palaja pian! Sinun tulohetkes,
Sen tunnen, mulle lohdutuksen tuo. —
Lopuss' on istuntomme. Lähtekää.
(Menevät samassa järjestyksessä kuin tulivatkin.)
KOLMAS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Bridewell. Kamari kuningattaren asunnossa.
(Kuningatar ja hänen kamarineitsyensä istuvat työssään.)
KUNINGATAR KATARIINA.
Laps, luuttus ota; huolet mua painaa;
Jos voit, ne laulain poista. Heitä työsi.