WOLSEY.
Tuleeko piankin hän?
CROMWELL.
Varmaan pian.
WOLSEY.
Siis tuokioksi minut jättäkää. —
(Cromwell menee.)
Niin, Alençonin herttuatar, Ranskan
Kuninkaan sisar, hänen pitää naida. —
Vai Anna Bullen! Hittoon Anna Bullen!
Ei kauniit kasvot tässä riitä. — Bullen!
Ei mikään Bullen! — Oi, jos Roomasta
Jo saapuis sana! — Markiisitar Pembroke!
NORFOLK.
On suuttunut.
SUFFOLK.
Kai kuullut kuninkaan
Hiovan häneen vihaansa.
SURREY.
Oi, Herra
Vanhurskas, tee se kyllin purevaksi!
WOLSEY.
Ritarin tytär, halpa hovineitsyt
Kuningattaren kuningattareksi,
Emäntäns' emännäksi! Kirkkaasti
Se kynttilä ei pala; täytyy niistää;
Ja niin se sammuu. Mitä, vaikk' on kaunis
Ja siivokin? Hän on, sen tiedän, synkkä
Luterilainen. Meidän asialle
Ei hyödyllistä, että hän saa maata
Povella itsepäisen kuninkaan.
Pääkerettiläinen Cranmer hänkin noussut
Ja kuninkaan on lempiin hiipinyt
Ja oraakelin virkaan.
NORFOLK.
Hautoo jotain.