BUCKINGHAM.
Pahaa mulle uhkaa
Tuon miehen katse; silmillään mua ilkkui
Kuin mitä loista. Mulle paulaa punoo
Par'aikaa hän; luo kuninkaan hän meni;
Hänt' uhallani seuraan.
NORFOLK.
Ei, ei; jääkää.
Vihanne kanssa neuvotelkoon järki,
Mihin on ryhdyttävä. Jyrkkää vuorta
Alussa verkkaan noustaan; viha on
Kuin äksy ratsu: jos sen päästät valtaan,
Se omaan intoons' uupuu. Teiltä aina
Sain parhaat neuvot; itsellenne suokaa
Mit' ystävälle.
BUCKINGHAM.
Kuninkaan luo menen,
Ja kunniani äänell' alas huudan
Tuon Ipswichläisen hylkiön, tai saarnaan,
Ett' arvon-erotust' ei ole enää.
NORFOLK.
Oi, malttukaatte; älkää kiuasta
Niin kuumaks tehkö vihamiestä varten,
Ett' itse korvennutte. Kiivaudessa
Ohitse määrän juoksemme ja vedon
Hopulla menetämme. Tuli, nähkääs,
Ylitse kuohuttaissaan nestettä
Huventaa vain, vaikk' enentävän näyttää.
Sen aina sanon: Englanniss' ei kukaan
Paremmin teitä ohjaa kuin te itse,
Jos älyn mehulla vain sammutatte
Tai edes hillitsette kiihkon tulta.
BUCKINGHAM.
Suur' kiitos vain; kyll' ohjettanne noudan.
Mut pöyhkän pöyhkä konna tuo — niin siksi
En sano, että sappeni nyt kuohuu,
Vaan jalost' inhosta — on — niinkuin varmat
Osoittaa tiedot, näytteet yhtä kirkkaat
Kuin lähteensilmä, josta sorajyvä
Pieninkin kuultaa — on — on lahjakontti
Ja petturi.
NORFOLK.
Ei toki petturi.
BUCKINGHAM.
Sen kuulkoon kuningas; on näytteet vahvat
Kuin kallio. Tuo hurskas kettu, nähkääs,
Tai susi, taikka kumpikin — yht' ahnas
Hän on kuin viekas, yhtä kärkäs pahaan,
Kuin kyykäs tekoon: ammatti ja luonne
Ne vastavuoroon toistaan saastuttaa —
Vain Ranskass' ylpeilläkseen samoin kuin
Kotona täällä, tuohon turman liittoon
Kuninkaan saattoi, tuohon kokoukseen,
Jok' aimo verot vei ja sitten särkyi
Kuin lasi viruttaissa.
NORFOLK.
Se on totta.
BUCKINGHAM.
Niin, kuulkaa vain. Tuo viekas kardinaali
Esitti kaikki liiton kohdat niin
Kuin itse tahtoi; kun hän huus: "Niin olkoon",
Niin suostuttiin; jok' auttoi yhtä paljon
Kuin sauva kuollutta. Mut kardinaali
Sen teki; hyvä siis; se kunnon Wolsey
Ei erehtyä voi. Nyt mikä seuraa,
Se vanhan petos-nartun vain on pentu.
Sanottiin, Kaarle keisar' että tuli
Luo kuningatar-tädin vieraisille,
Mut itse asiassa Wolseyn kanssa
Hän tuli kuiskuttelemaan; no niin.
Hän varoi, että Englannin ja Ranskan
Vois ystävyyden liitost' olla haittaa;
Siin' uhkaa vaani hän, ja salaa sopi
Siis kardinaalin kanssa. Luulen varmaan —
Niin, tiedän — että keisar' ensin maksoi
Ja siten pyyntönsä jo ennalta
Sai täytetyksi. Kullalla kun tie on
Näin tasoitettu, anoo keisar', että
Kuninkaan suunnan kardinaali muuttais
Ja rikkois rauhan. Kuninkaalle heti
Vien minä tiedon, että kardinaali
Noin mielinmäärin omaks hyödykseen
Vain kauppaa käypi hänen kunniallaan.
NORFOLK.
Surettaa moista kuulla; toivon ett' on
Se erehdystä vain.