GARDINER.
Sydämmen pohjasta, kuin veljeä.
CRANMER.
Ja taivas todistakoon, kuinka kallis
Tää sopu mulle on.
KUNINGAS HENRIK.
Sa, kunnon mies!
Noist' ilonkyyneleistäs kunto kuultaa.
Nyt näen, ett' on tosi kansan sana:
"Lord Canterburyä jos oikein loukkaat,
Niin hänestä saat iki-ystävän." —
Täss' aikaa, loordit, hukkaamme; ma halaan
Tuon pienen saada pian ristityksi.
Sovitin teidät, sovuss' asukaa;
Ma siitä voimaa saan, te kunniaa.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Linnanpiha.
(Melua ja hälinää näyttämön takana. Portinvahti ja hänen palvelijansa tulevat.)
PORTINVAHTI. Ettekö ole meluamatta siellä, senkin roistot? Luuletteko, että hovi on mikään karhutarha? Suu kiinni, senkin raakalaiset!
ÄÄNI (ulkoa).
Hyvä herra portinvahti, minä olen ruokakamariin kuuluva.
PORTINVAHTI. Hirteen olet kuuluva, pyövelinruokaa olet, senkin konna. Onko tämä mikään karjumispaikka? — Tusina tänne oikein vahvoja visakarttuja; noille ei riitä tämmöiset varvut. — Kyliä minä päänne kynsin. Vai ristiäisiä katsomaan? Luuletteko täällä saavanne olutta ja kakkua, senkin roistot?