(Muureille tulee la Pucelle, Kaarle, Reignier,
Alençon ja sotureita.)
Torventoitaus.
PUCELLE.
Lippumme muureille nyt liehumaan!
Orleans on engelsmanneilt' anastettu.
Sanansa pitänyt on Jeanne Pucelle.
KAARLE.
Sa jumal-olento, Astraean tytär,
Kuink' ylistää sua voinkaan tästä työstä!
On puhees kuin Adoniin yrttitarha,[8]
Jok' eilen kukki, hedelmäss' on tänään. —
Naisprofeetastas ylvä ole, Ranska! —
Takaisin Orleansin valloitimme;
Maa onnea niin suurt' ei ole nähnyt.
REIGNIER.
Miks, Dauphin, kaupungin ei kellot soi?
Nyt porvaristo ilotulen tehköön.
Kaduilla kemuilkoon ja juhlikoon
Ilosta, mink' on taivas meille suonut.
ALENÇON.
Ilo ja riemu koko Ranskan täyttää,
Kun saa se tiedon meidän urhotöistä.
KAARLE.
Jeanne voiton voittanut on, enkä minä;
Siks kanssani hän kruunun jakakoon;
Ja valtakunnan kaikki papit, munkit
Hänt' ylistelkööt laulukulkueissa.
Upeemman hälle pyramiidin nostan
Kuin Rhodopen tai Memphiin[9] konsanaan;
Ja muistoksensa, kun hän kerran kuolee,
Tomunsa uurnass' uhkeammassa,
Kuin kallis Dareion juveelilipas,
Juhlissa viedään Ranskan kuningasten
Ja kuningattarien edellä.
Ei enää Sanct Denis'tä rukoilla,
Jeanne la Pucelle nyt pyhimys on Ranskan.
Komean juhlan teemme nyt ja rikkaan,
Kun voiton saimme suuren, mainehikkaan.
(Torventoitauksia. Menevät.)
TOINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.