REIGNIER.
Salisbury teurastaa kuin vimmattu,
Hän tappelee kuin päiviins' suuttuneena;
Muut loordit, niinkuin ahnaat jalopeurat.
Karkaavat meihin niinkuin saaliin kimppuun.
ALENÇON.
Maanmiehemme Froissardin mukaan kasvoi,
Kun Edward kolmas eli, Englannissa
Olivereja vain ja Rolandeja.
Nyt vielä todemmin voi samaa väittää:
Nyt Simsoneja vain ja Goliatheja
Se sotaan laittaa; kymment' yksi vastaa.
Luut on ja nahka heissä vain; ken luulis.
Ett' uljuut' on ja mieltä moista heissä?
KAARLE.
Pois lähtekäämme. Hurjapäitä ovat,
Ja nälkä heidän intoaan vain kiihtää.
Ma heidät tunnen vanhastaan; he ennen
Muraksi muurit hampain kalvavat.
Kuin piirityksestä he luopuvat.
REIGNIER.
Aseissaan jokin konstilaitos piilee
Kuin kellossa, ett' yhtenään ne lyövät;
He muuten eivät mitenkään vois kestää
Parhaaksi katson jättää heidät rauhaan.
ALENÇON.
No, tehdään se.
(Orleansin Bastardi tulee.)
BASTARDI.
Missä on Dauphin prinssi? Uutta tiedän.
KAARLE.
Bastardi Orleans, kolmin kerroin terve!
BASTARDI.
On synkkä katseenne ja poski kalvas;
Tuon saiko aikaan viime tappionne?
Rohkeutta, Dauphin? Apu lähell' on:
Tuon mukanani tänne pyhän neitseen.
Mi taivaalt' ilmestyksen kautta saanut
On käskyn keskeyttää piirityksen
Ja ajaa engelsmannit Ranskanmaasta.
Syvemp' on häness' ennustuksen henki
Kuin Rooman yhdeksässä sibyllassa;
Hän tietää mennehet ja tulevat.
Kutsunko tuon? Sanani uskokaa,
Ne ovat pettämättömät ja todet.
KAARLE.
Hänet kutsu.
(Bastardi menee.)
Koittaaksemme mahtiaan,
Sa, Reignier, asetu Dauphinin paikkaan;
Kysele jyrkästi ja tuimaan katso!
Näin urkimme, mik' äly häness' asuu.