(Vetäytyy syrjään.)
(La Pucelle, Bastardi ja muita tulee.)
REIGNIER.
Soma impi, sinäkö teet ihmeitä?
PUCELLE.
Reignier, sinäkö mua pettää aiot?
Miss' on Dauphin? — Käy kätköstäsi esiin;
Sun tunnen, vaikk' en koskaan sua nähnyt.
Älä säiky, multa peitossa ei mikään;
Puhella kanssas soisin kahden kesken. —
Pois, loordit; yksin meidät jättäkää.
REIGNIER.
Hän hyvin kestää ensi hyökkäyksen.
PUCELLE.
Dauphin, min' olen tytär lampurin,
Älyni varttunut ei taidoiss' ole.
Suvainnut taivas on ja pyhä äiti
Valaisten paistaa halpaan säätyyni.
Näet, hentoja kun lampaitani kaitsin
Ja päivä paahtoi poskia, niin mulle
Suvaitsi jumal'-äiti ilmestyä
Ja täyden majesteetin hahmossa
Mun käski heittää halvan toimeni
Ja turmiosta maani pelastaa;
Apua lupasi ja menestystä,
Kun täydess' ilmeni hän kunniassaan;
Ja minun, ahavoituneen ja mustan,
Valeli kirkkailla hän säteillään
Ja loi tään kauneuden, jonka näette.
Kysele multa mitä ikänään,
Niin miettimättä vastaan; taistelussa
Mun uljuuttani koittele, jos tohdit,
Niin näet, ett' olen enemmän kuin nainen.
Siis luota minuun: onni siunaa sinut.
Jos sotatoverikses otat minut.
KAARLE.
Puheesi ylvä mua hämmästyttää;
Mut miehuuttasi tahdon koitella:
Käy kaksintaisteluun mun kanssani.
Jos siinä voitat, niin on puhees totta;
Jos et, niin vähääkään en sinuun luota.
PUCELLE.
Olen valmis; miekka terävä on tässä,
Lappeella kummallakin viisi liljaa;
Katriinan kirkkomaalta Tourainesta
Muun rautaromun joukosta sen löysin.
KAARLE.
Jumalan nimeen siis! En naista pelkää.
PUCELLE.
Ja minä miest' en koskaan pakene.