SUFFOLK.
Hänen armahansa.
MARGAREETA.
Henrikin vaimoks olen kelvoton.
SUFFOLK.
Ei, neiti; minä olen kelvoton
Noin somaa naista hälle kosimaan
Ja vaalist' osattomaks itse jäämään.
Sanokaa, neiti, tyydyttääkö tää?
MARGAREETA.
Jos isä tahtoo sen, niin minä tyydyn.
SUFFOLK.
Siis tänne kaikki päälliköt ja liput! —
Isänne linnan edustalla tässä
Tahdomme hänen mieltään kuulustaa.
(Sotajoukkoja tulee.)
(Torvi kutsuu keskusteluun. Reignier tulee muurille.)
SUFFOLK.
Kas, Reignier, vankina on tyttäresi.
REIGNIER.
Kenenkä?
SUFFOLK.
Minun.