REIGNIER.
Mistä apu, Suffolk?
Olen soturi; ei itkeä mun sovi
Eik' onnen vaihtelua valittaa.
SUFFOLK.
Kyll', arvon herra, apu siihen saadaan:
Vain anna — kunniasi kautta tee se —
Avioks tyttäresi Henrikille,
Jolt' itseltään sain vaivoin suostumuksen,
Niin tämä helppo vankeus tyttärelles
Vapauden hankki kuninkaallisen.
REIGNIER.
Puhuuko Suffolk mitä aattelee?
SUFFOLK.
Ihana Margareeta tietää, että
Ei Suffolk teeskele eik' imartele.
REIGNIER.
Ruhtinas-sanallasi alas astun
Sopuisaan vaadintaasi vastaamaan.
(Astuu alas muurilta.)
SUFFOLK.
Ja tässä minä tuloasi varron.
(Torventoitauksia. Reignier tulee alas.)
REIGNIER.
Terveeksi, uljas kreivi, meidän maille!
Anjoussa mielin määrin käskekää.
SUFFOLK.
Kiitos, Reignier, sa onnellinen, joll' on
Niin kaunis lapsi, että kuninkaalle
Avioks sopii! Minkä vastauksen
Saan pyyntööni?