REIGNIER.
Jos tytön halvan arvon
Sen arvoiseksi katsot, että häntä
Niin suuren herran morsioksi kosit,
Niin, ehdoll' että rauhassa ma saan
Anjoun ja Mainen kreivikunnat pitää
Vapaina sodasta ja sorrosta,
Mun tyttäreni Henrik saa, jos tahtoo.
SUFFOLK.
Näin maksettu on lunnaat; hän on vapaa.
Nuo kaksi kreivikuntaa, takaan sen,
Levossa saatte omistaa ja pitää.
REIGNIER.
Ja minä sulle, nimeen Henrikin,
Jonk' olet edustaja, tässä annan
Lupauksen pantiks tyttäreni käden.
SUFFOLK.
Oi, Reignier, kiitos kuninkaallinen,
Kosk' itse kuningasta kauppa koskee.
(Syrjään.)
Kuitenkin mulle mieluisempaa ois,
Jos ajaisin täss' omaa asiaani. —
Siis lähden tällä tiedoll' Englantiin
Ja siellä panen vihkijuhlat toimeen.
Hyvästi, Reignier. Kultapalatseihin
Tuo hohtokivi kiinnä, niinkuin tulee.
REIGNIER.
Syleilen sua, niinkuin syleileisin
Ma kristillistä Henrik kuningasta.
MARGAREETA.
Hyvästi! Suffolkia seuraa aina
Margareetan kiitokset ja rukoukset.
(Menemäisillään.)
SUFFOLK.
Hyvästi, neiti! Mutta, Margareeta,
Mitäänkö tervehdyst' ei kuninkaalle?
MARGAREETA.
Sellainen tervehdys, kuin neitosen
Ja immikon ja palvelijan sopii.
SUFFOLK.
Ihanat sanat, miellyttävän kainot!
Mut, neiti rakas, vielä teitä vaivaan:
Rakkauden lahjaako ei kuninkaalle?