MARGAREETA.
Kyll', arvon herra: puhtaan sydämmen
Ja lemmen koskemattoman ma annan.
SUFFOLK.
Ja tämän lisäksi.
(Suutelee häntä.)
MARGAREETA.
Se pidä itse;
Ei rohkeutta mulla kuninkaalle
Noin lapsimaista lahjaa lähettää.
(Reignier ja Margareeta menevät.)
SUFFOLK.
Ah, mun jos oisit! — Suffolk, seis! Äl' astu
Sa tuohon labyrinttiin, jossa väijyy
Kavalat juonet vain ja Minotaurit.
Sa hänen kiitoksillaan Henrik hurmaa;
Vain muistiin paina immen ihmeavut
Ja luonnon sulot, jotka taiteen voittaa;
Merellä häntä mielees usein kuvaa,
Ett', eteen Henrikin kun polvistut,
Sä hänet ihmetytät suunniltaan.
(Menee.)
Neljäs kohtaus.
Yorkin herttuan leiri Anjoussa.
(York, Warwick ja muita tulee.)