(Gloster palaa.)
GLOSTER.
Nyt, loordit, vihaani kun lauhdutin
Kävelemällä linnan pihamaalla,
Puhumaan tulen valta-asioista.
Mitä tulee vääriin ilkisyytöksiinne,
Ne todistakaa, laki tuomitkoon.
Niin Jumal' olkoon mulle armias,
Kuin kuningas ja maa on mulle rakas!
Mut asiaan nyt käsill' olevaan, —
Ma sanoin, majesteetti, että York on
Sopivin Ranskan hallitsijaksi.
SUFFOLK.
Mut ennen vaalia mun suokaa näyttää
Kylliksi pätevillä todisteilla,
Miks York on kaikkein sopimattomin.
YORK.
Miks olen sopimaton, sanon sen:
Siks ensinkin, ett'en sua imartele;
Ja sitten, että, jos saan paikan minä,
Niin Somerset mua täällä viivyttää,
Pidättäin ohjeet, rahat, sotatarpeet,
Siks ett' on Dauphin jälleen saanut Ranskan.
Niin viimeinkin sain odottaa, siks kunnes
Pariisi saarrettiin ja nälkäytettiin.
WARWICK.
Sen minä todistan; niin rumaa työtä
Ei ole petturikaan maassa tehnyt.
SUFFOLK.
Vait, visapää!
WARWICK.
Sä, ylpeyden kuva,
Miks oisin vait?
(Suffolkin palvelijat tuovat Hornerin ja Pietarin.)
SUFFOLK.
Siks että tuoss' on mies,
Jok' on maanpetoksesta syytettynä.
Jumala suokoon, että York ois syytön!
YORK.
Ken sanoo petturiksi Yorkia?