YORK.
Minusta niinikään.
Me kolme näin kun teemme tuomion,
Niin vähät siitä, kuka sitä moittii.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Ma tulen, loordit, suin päin Irlannista;
On kapinoitsijoita siellä noussut,
Jotk' engelsmanneja kuin heinää kaataa.
Apuhun, loordit; vimma ehkäiskää,
Paranemattomaks ett' ei käy haava;
Kun tuore on se, voi sit' auttaa vielä.
KARDINAALI.
Se rikko vaatii joutuin korjaamista.
Kun näin on asiat, niin mikä neuvoks?
YORK.
Somerset hallitsijaks sinne pannaan.
Niin onnekasta miestä täytyy käyttää;
Häll' oli hyvä onni Ranskassa.
SOMERSET.
Jos York, tuo valtataituri, ois ollut
Mun sijassani hallitsijana,
Hän tuskin siell' ois pysynyt niin kauan.
YORK.
Ei, niinkuin sinä, menettääkseen kaikki.
Ennemmin oisin kuollut ennen aikaa,
Kuin tuonut kotiin sitä häpeää.
Ett', ollessani siellä, kaikki meni.
Sull' onko edes yhtään naarmuloita?
Ken nahkaans' säästää noin, ei hevin voita.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Tuo säen pian raivotuleks yltyy,
Jos poltakset ja tuuli sitä auttaa. —
Seis, hyvä York! — vait, rakas Somerset! —
York, sinun onnes, hallitsijana,
Ois ehkä ollut huonompi kuin hänen.
YORK.
Huonompi tyhjää? Häpeään siis kaikki!
SOMERSET.
Ja sinä myös, kun huudat häpeää!