GLOSTER.
Leonoora, nyt mun nuhdella sua täytyy:
Kopea vaimo, paha Leonoora!
Olethan valtakunnan toinen rouva
Ja protektorin oma rakas vaimo;
Iloa maallist' enemmän on sulla,
Kuin mitä ajatukses aavistaa.
Yhäkö noita juoniasi haudot,
Syöstäkses miehesi ja itsesi
Häpeän lokaan arvon kukkuloilta?
Pois, pois! En sua enää tahdo kuulla.
HERTTUATAR.
Mitä, puolisoni! Noinko Leonooraan
Sa kiivastut, kun uniaan hän kertoo?
Vast'edes pidän salass' uneni,
Niin vältän nuhteet.
GLOSTER.
Oi, älä suutu, leppynyt jo olen.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Lord protektori, kuninkaan on tahto,
Ett' oiti Sanct Albansiin hankkiutte
Kuninkaallisten kanssa haukanjahtiin.
GLOSTER.
Kyll', oiti. — Noora, haluatko mukaan?
HERTTUATAR.
Kyll', armas. — Kohta tulen jälestä.
(Gloster ja sanansaattaja menevät.)
Jälessä kuljen; eellä en voi käydä,
Kun Gloster on noin alhainen ja nöyrä.
Jos minä oisin mies ja herttua
Ja lähin kuninkaasta, niin nuo häijyt
Kompastuskivet raivaisin, ja tieni
Se päättömien niskain yli kulkis.
Mut vaimonakin tahdon näytellä
Osaani onnettaren näytelmässä. —
Sir John, miss' olet? Älä pelkää, mies:
Ei muita täällä, sinä vain ja minä.
(Hume tulee.)