PRINSSI HENRIK.
Mitä nyt, kaikkein armollisin emäntä? Mitä asiaa?
EMÄNTÄ. Jesta, prinssi, tuolla on ulkona äyriäs herra hovista, joka tahtoo puhutella teitä; sanoo tulevansa isänne luota.
PRINSSI HENRIK. Anna hänelle sitten niin, että hänestä tulee koko kruunun mies, ja lähetä hänet takaisin äitini luo.
FALSTAFF.
Minkä lajinen mies se on?
EMÄNTÄ.
Vanha mies.
FALSTAFF. Mikä arvoisuuden ajaa vuoteesta keskellä yötä? — Saanko minä häntä vastata?
PRINSSI HENRIK.
Tee se, Hannu.
FALSTAFF.
Kyllä maarin minä hänet täällä suorin.
(Menee.)
PRINSSI HENRIK.
No, herraseni! Hyvin, määrinkin, tappelitte, — te, Peto, ja te,
Bardolph; te olette jalopeuroja, tekin, juoksitte vaistosta pakoon;
ette tahtoneet koskea varsinaiseen kuninkaanpoikaan, ette. — Hyi!