FALSTAFF. Niin oikein, Heikku! Töydä päälle, Heikku! — Ei ole tämä lasten leikkiä, uskokaa pois.
(Douglas palajaa, taistelee Falstaffin kanssa, joka
kaatuu maahan, niinkuin olisi kuollut. Douglas poistuu.
Percy haavoittuu ja kaatuu.)
PERCY.
Oi, Henrik, multa nuoruuteni ryöstit!
Ei heikon hengen hukka niin mua karmi,
Kuin että multa maineen loiston voitit;
Se leikkaa aatostani kipeämmin
Kuin miekka lihaani. — Mut aatoshan
On elon orja, elo ajan narri,
Ja aika, joka mailman menot ohjaa,
On loppuvaa. Oh, ennustaa ma voisin,
Mut multa kalman kylmä multakoura
Suun tukkii. — Percy, tomua sa olet
Ja ruokaa —
PRINSSI HENRIK.
Madoille, niin, uljas Percy!
Hyvästi suuri sydän! — Kunnianhimo,
Kudelmas löyhää on, se paljon kurttuu.
Kun tuossa ruumihissa oli henki,
Kuningaskunta oli sille ahdas;
Nyt sille riittää kaksi askelmittaa
Halvinta maata. Maassa, missä makaat
Nyt elotonna, toist' ei elä moista.
Jos kunnioituksille oisit herkkä,
Näin hellää intoa en osoittaisi. —
Revityt kasvos vyölläni nyt peitän,
Ja sinun puolestasi itseäni
Täst' ystävyyden työstä itse kiitän.
Hyvästi! Mainees taivaaseen vie myötäs,
Häpeä vaipukoon sun kanssas hautaan
Ja jääköön patsaaseesi uurtamatta! —
(Huomaa Falstaffin maassa makaavan.)
Haa! Vanha tuttu! Kaikki lihas eikö
Pidättää hengen hituistakaan voinut?
Hyvästi, Hannu parka! Parempi,
Jos paremman ma menettänyt oisin.
Oh, katkerasti sua kaipaisin,
Jos turhaa hyörinää nyt suosisin.
Sai surma tänään ylvää riistaa monta,
Mut ei noin lihavaa ja verratonta. —
Pian laitan peijaiskinkerin, mut siksi
Jää tähän Percyn kuolinkumppaniksi.
(Menee.)
FALSTAFF (hitaasti nousten). Kinkerinkö? Jos tänään minut kinkeriin laitat, niin lupaan, että huomenna saat minut suolata, vieläpä syödäkin minut. Saakeli soikoon, hyväänpä aikaan otin tämän hahmon, muuten tuo tuittupää Skotlannin pukari olisi minut pukannut vaivaiseksi. Hahmonko? Valetta! Minä en ole mikään hahmo. Kuollut se on hahmo; sillä on vaan ihmisen hahmo, mutta ei ihmisen henkeä. Mutta jos otat kuoleman hahmon ja sillä pelastat henkesi, niin et ole silloin mikään hahmo, vaan tosi elämän oikea ja täydellinen kuva. Urhoollisuuden parempi puoli on varovaisuus, ja sillä paremmalla puolella minä olen pelastanut henkeni. Pelkäänpä, piru olkoon, tuota ruutipesää tuossa, tuota Percyä, vaikka onkin hän kuollut! Entä jos hänkin on ottanut hahmon ja nousee ylös! Pelkäänpä tosiaankin, että siinä se vasta hahmo olisi. Sen vuoksi varoksi teen hänet vaarattomaksi, vannonpa vielä, että tapoin hänet. Miksi ei hän voisi nousta kuolleista yhtä hyvin kuin minäkin? Mikään muu ei voi minua paljastaa kuin silmät, ja tässähän ei näe minua kukaan. Kas noin, poikaseni, (pistää häntä reiteen) varoksi vielä haava reiteesi; tule nyt mukaan.
(Ottaa Percyn selkäänsä.)
(Prinssi Henrik palajaa prinssi Juhanan kanssa.)
PRINSSI HENRIK.
Niin, veli, neitseellisen miekkas olet
Vihinnyt miehuudella.
PRINSSI JUHANA.
Vait! Ken tuossa?
Tuon paksun miehen kuolleeksihan sanoit.