SCROOP.
Niin palvelus se terässuonin raataa,
Ja vaivan virkistyksenä on toivo
Teit' yhtenänsä saada palvella.
KUNINGAS HENRIK.
Sen luulemmekin. — Setä Exeter,
Vapauta mies, jok' eilen vangittiin,
Siit' että meitä pilkkas; arvelemme,
Ett' oli liika viini siihen syynä;
Kun tointunut hän on, niin anteeks saakoon.
SCROOP.
Tuo armollista on, mut vaarallista;
Rangaiskaa pois! Jos tuota suvaitsette,
Vois esimerkki houkutella muita.
KUNINGAS HENRIK.
Oi, olkaamme nyt sentään armollinen!
CAMBRIDGE.
Se voitte olla, vaikka rankaisette.
GREY.
Suur' armo on jo heittää henki hälle,
Kun ensin saa hän kelpo kurituksen.
KUNINGAS HENRIK.
Oi, tämä hellä huolenpito meistä
On raskas sana tuota raukkaa vastaan!
Jos pientä viinapäisen virhett' emme
Sukoilla saa, kuink' ankara on meidän
Siis oltava, kun uhkaa valtapetos,
Hyväksi purtu, nielty, sulatettu?
Sen miehen vapautamme, vaikka Scroop
Ja Grey ja Cambridge, tarkkaa, hellää huolta
Pitäen meistä, hälle rangaistusta
Näin vaativat. Nyt Ranskan asiaan;
Miss' äskeiset on valtuutuksen saajat?
CAMBRIDGE.
Min' olen yksi, teidän korkeutenne.
Käskitte minun tänään sitä pyytää.
SCROOP.
Niin ikään minun, herra kuningas.
GREY.
Myös minun, armollinen majesteetti.