WILLIAMS. Varma on että jokainen, joka pahuudessa kuolee, saa itse kantaa syyn pahuudestaan; kuninkaan ei tule siitä vastata.
BATES. En tahdo, että hän minusta vastaisi, ja kuitenkin olen päättänyt taistella kuin mies hänen puolestaan.
KUNINGAS HENRIK.
Itse kuulin kuninkaan sanovan, että hän ei tahdo tulla lunastetuksi.
WILLIAMS. Niin, sen hän vain sanoi, jotta me hyvillä mielin taistelisimme; mutta kun kurkkumme on poikki, voi hän kyllä tulla lunastetuksi, ja me emme ole siitä sen viisaampia.
KUNINGAS HENRIK.
Jos elän ja sen näen, niin en enää koskaan usko hänen sanoihinsa.
WILLIAMS. Siinäpä tekisitte hänelle aika kepposet, hitto olkoon! Se on vaarallinen naurispyssyn laukaus, minkä yksityisen vaivaisen tyytymättömyys voi ampua yksinvaltiasta kohti! Yhtä hyvin voisitte yrittää muuttaa aurinkoa jääksi, viuhtomalla sen kasvoja riikinkukon höyhenellä. Vai ette enää koskaan usko hänen sanoihinsa! Se vasta on hupsun puhetta!
KUNINGAS HENRIK. Ojennuksenne on vähän liian törkeä. Suuttuisin teihin, jos se soveltuisi aikaan.
WILLIAMS.
Otelkaamme, jos jäätte eloon.
KUNINGAS HENRIK.
Olkoon menneeksi!
WILLIAMS.
Mistä sinut tunnen?