KUNINGAS HENRIK. Anna minulle jokin pantti, niin kannan sitä lakissani; jos milloinkaan uskallat sitä tunnustaa, niin olen valmis otteluun.
WILLIAMS.
Tuossa hansikkaani! Anna sinäkin minulle omasi.
KUNINGAS HENRIK.
Tuossa!
WILLIAMS. Tätä minä myöskin kannan lakissani; jos milloinkaan huomispäivän jälkeen tulet luokseni ja sanot: "tuo on minun hansikkaani", niin, kautta tämän käden, lyön sinua korvalle.
KUNINGAS HENRIK.
Jos niin kauan elän, niin totta sen takaisin vaadin.
WILLIAMS.
Yhtä mielelläsi antaisit hirttää itsesi.
KUNINGAS HENRIK.
Hyvä! Minä sen teen, vaikkapa tapaisin sinut kuninkaan seurassa.
WILLIAMS.
Pidä sanasi; hyvästi!
BATES. Olkaa ystäviä, te englantilaiset narrit, olkaa ystäviä; meillä on kyllin ranskalaista kinaa; sopikaa ensin siitä, jos voitte.
KUNINGAS HENRIK. Totta totisesti, ranskalaiset voivat panna kaksikymmentä ranskalaista kruunua yhtä vastaan siitä, että lyövät meidät, sillä ne ovat heidän omilla hartioillaan; mutta englantilaisten puolelta ei ole valtiopetosta leikellä ranskalaisia kruunuja, ja huomenna kuningas itse on oleva sellainen leikkelijä.