KUNINGAS KAARLE.
Myönnyimme kaikkiin kohtuvaatimuksiin.
KUNINGAS HENRIK.
Niin onko laita, loordit Englannin?
WESTMORELAND.
Kuningas myöntänyt on joka kohdan,
Ensinnä tyttärensä, sitten kaikki,
Määrättyin vaatimusten mukaisesti.
EXETER. Tää vain on vielä allekirjoittamatta: — missä teidän majesteettinne vaatii, että Ranskan kuninkaan, jos hän joskus saa aihetta kirjallisesti jotakin anoa, tulee puhutella teidän korkeuttanne tähän tapaan ja näillä arvonimillä, ranskaksi; Notre très cher fils Henry, roi d'Angleterre, heritier de France; ja näin latinaksi: Praeclarissimus filius noster Henricus, rex Angliae et haeres Franciae.
KUNINGAS KAARLE.
En ole sitäkään niin kieltänyt,
Ett' en ma suostuis siihen vaadittaissa.
KUNINGAS HENRIK.
Nimessä rakkauden ja rauhan pyydän:
Tuo kohta hyväksykää muiden kanssa,
Ja mulle tyttärenne antakaa.
KUNINGAS KAARLE.
Vie hänet, poikan'! Hänen verestään
Herätä mulle jälkeisö, niin että
Nää riitavallat, Englanti ja Ranska,
Joidenka rannikotkin kalpein katsein[15]
Toistensa menestystä katsovat,
Vihastaan herkeis, ja tää kallis liitto
Ihaniin poviin istuttaisi sovun
Ja kristillisen naapuruuden hengen,
Niin ettei miekka rikkois milloinkaan
Väliä Englannin ja Ranskanmaan.
KAIKKI.
Aamen, aamen!
KUNINGAS HENRIK.
Nyt tervetullut, Katri! —
Te todistakaa kaikki, että hänet
Nyt kuningattareksi suutelen.
ISABELLA.
Jumala, naimaliiton säätäjä,
Sydämmet yhdistä ja valtakunnat!
Kuin mies ja vaimo, kahtenakin yksi,
Niin valtakuntannekin yhtykööt,
Ett' ilkikieli ei, ei kade mieli,
Nuo pyhän vihkivuoteen häiritsijät,
Tään valtaliiton väliin tunkeuisi
Ja erottaisi mik' on yksi liha;
Jott' Englannin ja Ranskan miehet oisi
Kuin veljekset! Oi, jos sen taivas soisi!