KUNINGAS.
Hänet tunsin.
HELENA.
Kehuni voin siis säästää; siinä kyllin,
Kun hänet tunsitte. Hän kuollessaan
Minulle jätti monta lääkekaavaa,
Etenkin yhden, joka taitons' oli
Tehokkain tulos, pitkän kokemuksen
Erikois-valikko: mun sitä käski
Varoa kolmantena silmänäni,
Niin, visummin kuin omiani. Tein sen.
Ja korkeutenne potevan kun kuulin
Tuot' inhaa tautia, jost' erittäinkin
Isäni lääke suuren maineen sai,
Niin nöyrimmästi tulin teille sitä
Ja apuani tarjoomaan.
KUNINGAS.
Suur' kiitos;
Mut emme luota lääkkeisiin, kun meidät
Paraimmat lääkärit on hyljänneet
Ja koko tiedekunta julistanut,
Ett' ei voi taito auttaa, miss' on luonto
Avuton itse. Älymme vain saastuis
Ja toivo pettyis, toivottoman taudin
Jos heittäisimme puoskarien haltuun,
Ja korkeutemme arvo alentuisi,
Jos luottaisimme hurjaan keinohon,
Kun tieten kaikki keinot turhat on.
HELENA.
Tein tehtäväni, se on palkkani;
En enää tahdo teille vaivaks olla;
Vain nöyräst' anon, että saattoseuraks
Saan teiltä puhtaan mainetodisteen.
KUNINGAS.
Ei vähempää voi kiitollinen antaa.
Mua auttaa tahdoit; kiitän sua vainen,
Kuin elon toivottajaa kuolevainen.
Mut sin' et tiedä, mitä tiedän minä:
Ma vaaran tunnen, lääkityst' et sinä.
HELENA.
Mut sietäis koittaa mitä minä voin,
Jos muu on apu teistä toivotoin.
Hän, joka suurimmatkin teot täyttää,
Hän heikoimpia apunansa käyttää.
Pien' usein saattaa viisaan häpeään,
Raamattu sanoo; virrat syntyään
On puroja; ja kuivuu merten nielut,
Vaikk' eivät ihmeit' usko suuret sielu
Odotus usein pettää, useimmin,
Jos suurta toivotaan, ja usein lähin
On apu siinä, miss' on toivo vähin.
KUNINGAS.
Hyvästi, rakas laps; en kuulla jaksa;
Sa käyttämätön vaivas itse maksa.
Kiitoksen palkakseen saa turha työ.
HELENA.
Noin henkäys taivaan neuvot maahan lyö!
Hän, joka kaikki näkee, tekee toisin
Kuin me, jotk' arvioimme sattumoisin.
Mut suur' on röyhkeys, jos sanotaan,
Ett' taivaan työt on ihmistöitä vaan.
Kuningas rakas, vielä teitä vaivaan:
Koitelkaa, mua ei, vaan voimaa taivaan.
En pettur' ole minä, eikä muu
Mun aikeeni, kuin mitä puhuu suu;
Ma uskon, tiedänkin ja tohdin luottaa,
Ett' tehoo taitoni ja avun tuottaa.
KUNINGAS.
Noin varmako? Mink' ajan vaatii tuo?
HELENA.
Jos taivaan armo mulle armon suo,
Ennenkuin tuliratsut auringon
On päivän kierron kahdest' alottanut,
Ennenkuin iltatähti kahdest' on
Valonsa lännen usvaan sammuttanut,
Tai neljäkolmatta on kertaa hiekka
Lasistaan juossut, tunnin mittaniekka,
Niin sairas aine terveest' erottuu,
Ja tauti poistuu, elo uudistuu.