DENNIS. Jos suvaitsette, on hän täällä ulkona ja pyytää kiihkeästi päästä pateille.
OLIVER. Käske hänet sisään. (Dennis menee.) — Oiva keino: huomenna on kilpapainit.
(Charles tulee.)
CHARLES. Hyvää huomenta, teidän armonne!
OLIVER. Hyvä monsieur Charles, mitä uusinta uutta kuuluu uuteen hoviin?
CHARLES. Ei muuta uutta, kuin ne vanhat uutiset, että vanhan herttuan on karkoittanut hänen veljensä, se uusi herttua; ja kolme tai neljä uskollista ylimystä on mennyt hänen kanssaan vapaaehtoiseen maanpakoon; näiden maista ja tuloista uusi herttua rikastuu, senvuoksi hän antaa heille täyden vallan jaloitella.
OLIVER. Voitteko sanoa, onko Rosalinda, herttuan tytär, karkoitettu yhdessä isänsä kanssa?
CHARLES. Oh, ei; sillä herttuan tytär, hänen serkkunsa, rakastaa niin häntä, — he ovat kehdosta asti yhdessä kasvaneet, — että olisi seurannut häntä maanpakoon tai kuollut, jos olisi hänestä jäänyt. Hän on hovissa, ja setä ei rakasta häntä vähemmän kuin omaakaan tytärtään. Milloinkaan ei ole kaksi naista niin pitänyt toisistaan kuin he.
OLIVER. Missä aikoo vanha herttua oleskella?
CHARLES. Sanovat, että hän jo on Ardennien metsässä[1] ja monta iloista velikultaa hänen kanssaan, ja siellä he elostelevat kuin vanha Robin Hood[2] Englannissa. Hoetaan paljon nuoria aatelismiehiä joka päivä virtaavan hänen luokseen ja viettävän siellä huoletonta elämää, niinkuin ennen kultaisena aikakautena.